Sähköautojen Helsinki olisi epäreilu

Jos Anni Sinnemäen kaavailu polttomoottorikiellosta koko Helsingin alueelle toteutuu, kiellosta kärsii liian moni. Vaikka ymmärrän apulaispormestarin vimmaa päästä ilmastotavoitteisiin, ennen vaaleja lausuttu vaatimus on epärealistinen ja sisältää populistisen ansan.

Klassinen tapa tehdä politiikassa ansa kilpailijalle on tehdä ehdotus, joka on mahdoton toteuttaa.

Anni Sinnemäen ehdotus polttomoottoriautojen kiellosta koko Helsinkiin vuoteen 2035 mennessä on asia, jota olisi ihana kannattaa, mutta kun ehdotusta pohtii huolella, tulee monta syytä sanoa ei. Ja kun sanoo ei, syytetään kyyniseksi.

Ensinnäkin oma auto on monelle helsinkiläiselle tärkeä. Se on sitä joko työ- tai perhesyistä tai jopa osa identiteettiä – kyllä, osa minuutta, vaikka se juntilta kuulostaakin. Mutta ennen kaikkea kielto olisi epäreilu.

Tehdään pieni ajatusleikki ja mietitään keksittyjä esimerkki-ihmisiä.

Otetaan vaikka Pohjois-Savosta Kiuruvedeltä Helsinkiin opiskelemaan muuttava Emma. Nuori nainen, joka ottaa ensimmäisiä askeliaan pääkaupungissa. Emman autoilevat vanhemmat haluavat auttaa tytärtään muutossa. Ja käydä kylässä ja tuoda mukanaan korikaupalla tuliaisia. Mutta polttomoottorilla kulkeva auto tuleekin jättää Kehä ykkösen eli susirajan toiselle puolelle. Sekä vanhemmille että Emmalle tulee paha mieli.

Entäpä Malmilla asuva perheenisä Yossuf? Säännöllisesti huollettu vanha Corolla on tärkeä osa Yossufin arkea. Hän tekee sillä työkeikkaa, mutta vie myös lapsiaan treeneihin. Yossuf myös kulkee Toyotallaan tapaamaan sukulaisiaan. Ja nappaa vanhan äitinsä kyytiinsä, kun sille on tarve.

Sairaaloihin kuljetaan bensa-autoilla

Helsingissä on myös monta sairaalaa. Niihin kuljetaan saamaan erikoishoitoa joka puolelta Suomea. Ja yleensä alla on auto. Myös moni lähihoitaja tai laitoshuoltaja tulee bensa-autollaan töihin kaupungin laidoilta, missä asuminen on edullista, mutta joukkoliikenneyhteydet onnettomat vuorotyöläiselle.

Bensamoottorilla kulkevia autoja myydään yhä. Bensiini- ja diesel-autojen myyntikielto astuu voimaan EU:ssa vuonna 2035. Siis samana vuonna, kun Helsinki kaavailee kieltävänsä kaikki muut paitsi päästöttömät autot. Helsingissä ostetaan bensa-autoja ja hybridejä vielä vuoden kuluttuakin. Ajamista muilla kuin sähköautoilla ei EU:ssa kielletä.

Vain puolella helsinkiläisistä kotitalouksista on oma auto. Ei sellaista löydy meidänkään perheeltä. On myös totta, että Helsingin autokanta sähköistyy nopealla tahdilla ja Aalto-yliopiston arvion mukaan kaupunkilaisten autoista kolmannes on täyssähköautoja vuonna 2030. Siis sinä vuonna, kun meidän tulisi kaupunginvaltuuston päätöksen mukaisesti olla hiilineutraali kaupunki. Viiden vuoden kuluttua siis. Vaikka liikenteen sähköistyminen on ihan nopeaa, ei markkinavoimien vauhti riitä vaihtamaan helsinkiläisten autojen käyttövoimaa tarpeeksi nopeasti. Vuonna 2035 autoista kulkee sähköllä noin puolet. Jos ihmisiä ei saataisi pakotettua hankkimaan sähköautoja kertomalla nollavyöhykkeistä, tämä tarkoittaisi jopa 100 000 helsinkiläistä autoa, joita ei kaupungissa saisi käyttää. Kaupunkitieto kertoo, että tällä hetkellä liikennekäytössä on 219 400 henkilöautoa.

Nollavyöhyke saattaisi tarkoittaa jopa 100 000 helsinkiläistä autoa, joita ei saisi käyttää.

Olemme epäonnistumassa ilmastotavoitteen saavuttamisessa. Ainakin vähän, jos ei keksitä jotain kunnollista ja heti. On siis loogista etsiä rajuja keinoja, joilla tavoite saavutettaisiin. Ja toden totta. Polttomoottoriautoilun kieltäminen on vaikuttava keino. Kun aiemmin suurimmat päästöt aiheuttanut lämmitys on saatu hienosti lähes hiilineutraaliksi, suurin hiilipäästön lähde on tästä vuodesta lähtien liikenne. Siksi bensa-autojen kielto vaikuttaa loogiselta.

Helsingin liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen WEM-skenaario (with existing measures, eli huomioiden vain jo päätetyt toimenpiteet) lähde: Selvitys liikenteen päästövähennyskeinoista, 01/25, KYMP / Liikennejärjestelmäyksikkö

Jos vastustamme koko Helsinkiin langetettavaa polttomoottorikieltoa, emmekö ole sitoutuneita kaupungin strategiaan? Emmekö halua huolehtia ilmastosta? Kiellämmekö hiilihädän? Olemmeko jopa denialisteja?

Kiellämmekö hiilihädän?

Tässä on se ansa. Vaikka joku keino lähes varmasti johtaisi tavoitteisiin, tulee tämän keinon olla realistinen. Kieltämällä bensa-autot vaikeuttaisimme monen pienituloisen ihmisen elämää merkittävästi. Helsinki olisi elitistinen ja epäreilu.

Ilmastonmuutos on todellinen ongelma ja sen hoitamiseksi tulee tehdä päätöksiä, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Maapallon tulevaisuuden takia on luovuttava mukavuuksista, kuten turhasta ajelusta, mutta jos kiellämme polttomoottoriautot liian nopeasti pelkästään Helsingissä, keino kohdistuu vääriin ihmisiin ja on liian ankara. Saamme aikaan suuttumuksen ja vastareaktion, joka voi jopa vahvistaa ilmastonmuutoksen kieltäjien kannatusta. Se on liian suuri riski.

Mitä sitten ilmastonmuutoksen torjumiseksi tulee tehdä Helsingissä? Tulee tehdä ja paljon. Siitä kirjoitan erillisessä blogikirjoituksessa lähiaikoina.

Kiitos että luit tähän asti. Olen ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä, pidäthän minut mielessä. Ja jos kiinnostuit enemmän, tilaa uutiskirjeeni!