Vapautetaan Vanhankaupunginkoski
Poikani veistämiä veneitä, kuvattu koskenniskalla ensimmäisenä koronakeväänä
On aika luopua Vanhankaupunginkosken padosta. Uusi tieto hälventää museopadon purkamisesta aiheutuvia huolia, mutta myös padon puolustajien näkemyksiä tulee kuunnella kunnioituksella.
Jos Vanhankaupunginkosken pato puretaan holtittomasti vaikkapa räjäyttämällä, operaatiosta kärsivät sekä historialliset rakennukset että herkkä jokiluonto. Siksi virran vapauttaminen tulee tehdä tarkasti suunnitellen, etteivät uhkakuvat toteudu.
Padon purkamisesta on väännetty Helsingissä vuosikausia
Padon purkamisesta on väännetty Helsingissä vuosikausia ja asia on taas ajankohtainen. Olen kaupunkiympäristölautakunnan jäsen ja viime viikon tiistaina lautakunnan käsittelyyn tuli Emma Karin valtuustoaloite Vanhankaupunginkosken purkamisesta. Virkamiehet ehdottivat, että päättäisimme siirtää padon purkamisen selvittämisen tulevaisuuteen, kunhan ensin kunnostetaan itähaara, kuten aiemmin on päätetty. Virkakunta on aiemmin vastustanut padon purkamista, koska rakennelma on suojeltu historiallisesti.
Virkakunta on vastustanut padon purkamista
Nyt on aika lopettaa vetkuttelu ja tehdä ihan oikea selvitys, miten pato puretaan. Otin homman hoitaakseni. Pohdinnan ja säädön on aika loppua, sillä aika on kypsä muutokselle.
Kosken vieressä asuvana minulla on erityinen velvollisuus taistella vapaana virtaavan Vanhankaupunginkosken ja uhanalaisen jokiluonnon puolesta. Jos padosta päästään, ekosysteemi palautuu lähemmäs luonnontilaa, kalojen nousu Vantaanjokeen helpottuu ja maisemasta tulee entistä hienompi. Mutta päätöksen on perustuttava tuoreeseen tietoon. Nyt kaikki kiukuttelevat somessa ja pelkään, että hanke kaatuu huutoon.
On aika lopettaa vetkuttelu
Kun asia esiteltiin meille lautakunnan jäsenille, annettiin taustamateriaaliksi vuonna 2016 tehty selvitys padon purkamisen oikeudellisista edellytyksistä. Selvityksessä listattiin monta padon purkamisesta aiheutuvaa vaaraa, mutta onneksi lähes kaikki raportin esittelemät riskit on kumottu myöhemmissä selvityksissä ja tutkimuksissa. Uhkakuvat kuitenkin elävät internet-keskusteluissa ja yritän nyt vastata tärkeimpiin huoliin, jotka kaupunkilaisia pelottavat.
“Joen pinta laskee metritolkulla eikä Pikkukoskessa pääse enää uimaan”
Jos pato puretaan ilman veden korkeuden säätelyä, Vantaanjoen pinta laskee pitkältä matkalta. Tämä tarkoittaa radikaalia muutosta maisemaan ja herkkä luonto kuten uhanalaiset simpukat ja monet muut lajit ovat vaarassa. Onneksi veden pinnan lasku voidaan estää helposti pohjapadolla, eli padon yläpuolelle rakennettavalla piilossa pysyvällä padolla, joka ei haittaa kaloja, mutta pitää veden riittävällä korkeudella.
Tästä ei siis ole huolta, paitsi jos homma hoidetaan holtittomasti.
“Padon yläpuolen myrkylliset sedimentit saastuttavat suvannon ja tuhoavat herkän Natura-luonnon”
Vuoden 2016 selvityksessä juuri pohjaan kertyneen maa-aineksen mahdollinen myrkyllisyys oli tärkein luonnonsuojeluun liittyvä argumentti.
Selvityksessä todettiin, että “sedimentit saattavat sisältää haitallisia aineita, jotka voivat heikentää veden laatua ja siten alueen suojeluarvoja”. Tämä huoli on todettu turhaksi viime aikojen tutkimuksissa. Merkittäviä myrkkymääriä ei pohjasta löydy.
Pato kannattaa purkaa hallitusti ja niin, etteivät sedimentit sotke suvantoa ja alkuvaiheessa syntyvä muutosshokki luonnolle on mahdollisimman pieni.
“Purkamisesta seuraisi ympäristö- ja lajituho”
Padon puolustajat toteavat täysin oikein, että alueen luonto on sopeutunut patoon. Luonnon ihmeellisyyksiin kuuluukin juuri kyky tottua ja sopeutua. Vuoden 2016 raportissa ollaan huolissaan vuollejokisimpukan ja saukkokannan vaarantumisesta jos pato puretaan.
Vuollejokisimpukka aiotaan joka tapauksessa siirtää turvaan mahdollisen itähaaran kunnostamisen yhteydessä, joten simpukan suojelu ei ole peruste padon säilyttämiselle. Saukon elinolosuhteiden on arvioitu paranevan, jos pato puretaan ja joki ennallistetaan.
Kaloille joen vapauttamisesta on valtavasti hyötyä. Jos purkaminen toteutetaan hallitusti ja hyvin suunnitellen, aukeaa kaikille kalalajeille mahdollisuus nousta Vantaanjokeen. Mikäli päädytään pelkkään itähaaran mylläämiseen, mikä on nyt tapahtumassa, toimenpide on vaarallinen kaloille, eikä laajan näkemyksen mukaan hyödytä useita kalalajeja, joille joki tulee olemaan muokattunakin liian jyrkkä noustavaksi. Virtavesien hoitoyhdistys Virho ry analysoi kaloille aiheutuvaa haittaa laajemmin Facebook-päivityksessään.
“Padon purkaminen on kalastajien itsekäs projekti”
Usein kuulee, että padon purkamisvimma olisi kalastajien itsekäs projekti. Kalastajat ovat olleet aktiivisia asiassa, mikä on ymmärrettävää, koska he viettävät joella aikaa ja rakastavat virtaavia vesiä.
Kalastajia ei voi kuitenkaan syyttää luonnonsuojelusta, vaikka sillä heidän harrastusmahdollisuuksiaan parannetaankin.
“Jos pato puretaan, teollisen kulttuurin historia tuhoutuu”
Vanhankaupunginkosken alueen rakennuksia rakastetaan eikä niiden arvoa kyseenalaista juuri kukaan. Kulttuurihistoriaa tulee suojella, eikä yhtään rakennusta saa joen rannalta purkaa. Mutta pato voidaan poistaa ainakin osittain, eikä tässä operaatiossa katoa näkemykseni mukaan liikaa muistoja vanhasta Helsingistä.
Hyvä esimerkki projektista, jossa historialliset arvot huomioitiin, on Vantaan Tikkurilankosken vastikään valmistunut padon purkaminen, jossa vanhaa patoa säilytettiin, mutta virta vapautettiin. Nyt kalat nousivat koskeen ja alueen viihtyvyys lisääntyi.
“Operaatio on kallis, eikä sen hyödyistä voi olla varma”
Pelkkä kosken itähaaran kunnostus on operaationa suhteettoman kallis suhteutettuna sillä saavutettaviin hyötyihin, varsinkin kun pato on huonossa kunnossa ja se on korjattava lähivuosina. Helsingin seudun ympäristöpalveluiden patoturvallisuusselvityksessä vuonna 2010 todetaan, että pato on erittäin heikossa kunnossa ja sen kivet pysyvät paikoillaan “vain niiden painon ja niiden välissä toimivan hammastuksen ja kitkan avulla.”
Patoa vaadittiin kunnostettavaksi välittömästi, mutta mitään ei ole tapahtunut.
Olisi luonnon kannalta järkevintä ja mahdollisesti myös taloudellisesti edullisinta purkaa pato joko kokonaan tai osittain eikä muokata itähaaraa ja tämän lisäksi kunnostaa vaarallista patoa.
Vanhankaupunginkosken pato ole tuottanut energiaa enää viime aikoina lainkaan, eikä pienillä vesivoimaloilla ole merkitystä energiantuotannossa.
Mitä siis pitää tehdä
Vuoden 2016 jälkeen yleinen mielipide on kääntynyt jokien ennallistamisen puolelle.
Joet halutaan vapauttaa ja Vanhankaupunginkosken museopato on pahin este vaelluskaloille Vantaanjoessa eikä ilman padon purkamista hauras ja uhanalainen jokiluonto pääse palautumaan luonnontilaan.
Patoja puretaan tällä hetkellä noin kolmessakymmenessä kohteessa valtionrahoituksen turvin. Esimerkiksi Hiitolanjoella Etelä-Karjalassa, Virtaankoskella Sysmässä ja Kuusinkinjoella Kuusamossa. Projektit saavat rahoitusta maa- ja metsätalousministeriön NOUSU-ohjelmasta ja myös hallitusohjelmaan on kirjattu kalojen vaellusesteiden purkaminen.
Helsinkiläiset haluavat vapauttaa kosken. Patoa puolustaa ilmeisesti vain muutama prosentti kaupunkilaisista. Helsingin Uutisten kyselyssä vuonna 2019 peräti 92 prosenttia vastaajista kannatti purkamista, ja vaikka verkkokyselyssä tulokset voivat vääristyä, on selvää, että meillä päättäjillä on velvollisuus kuunnella kaupunkilaisia ja käynnistää kunnollinen selvitys padon purkamisesta.
On aika toimia. Ehdotan, että padon purkamisesta käynnistetään heti ihan oikea selvitys ja itähaaran kunnostuksessa otetaan aikalisä. Selvityksen lähtökohtana tulee olla Vanhankaupunginkosken museopadon purkaminen ja joen ennallistaminen luonnontilaan.
