Rohkeutta talkoisiin, demarit
SDP:n on uskallettava sanoa, että velkajarru puree vasta, kun puututaan eläkkeisiin ja korotetaan keskiluokan veroja. Pelko äänestäjien itsekkyydestä ei saa johtaa yhteiskunnalliseen julmuuteen.
On vaarallista olla ylivoimainen gallup-johtaja. Kun eduskuntavaaleihin on enää reilu vuosi, tekee mieli varmistella. Ei kannata suututtaa ketään, varsinkaan omia äänestäjiä. On puhuttava ympäripyöreitä, oltava huolissaan valtion velkaantumisesta, mutta vältettävä sanomasta, mistä tarkalleen ottaen leikataan. Mutta velkajarru – se on vastuullinen asia ja hyvä juttu ja sen takana seistään parlamentaarisen sovun velvoittamana.
Eilen Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka eduskuntapuolueiden velkajarrutyöryhmä olisi päässyt sopuun seuraavan hallituksen sopeutuksen määrästä. Julkista taloutta pitäisi sopeuttaa 8–11 miljardia euroa vuoteen 2031 mennessä. Ihan järjettömän iso summa. Jos tulopuolta eli talouden kasvun tuomia verotuloja ja verotuksen kiristämistä ei saada kuntoon, moinen summa pelkkinä leikkauksina tuhoaa hyvinvointivaltion.
Kun lähdin viitisen vuotta sitten politiikkaan, valitsin demarit puoleekseni, koska uskon solidaarisuuteen ja kaikki yhteiskuntaluokat läpäisevään reiluuteen. SDP oli hieno myös tylsyytensä takia: kun asiat ovat vaikeita ja kaikki liittyy kaikkeen, harvasta poliittisesta asiasta saa räikeitä kärkiä someen. Asiapuolue miettii, mikä on kansalle parasta ja reilua, eikä nuoleskele äänestäjiään. Kun kaikki riekkuvat ja rienaavat, harmaus on seksikästä.
Nyt olen huolissani. Jos hyväksymme analyysin, että valtio velkaantuu tuhoisaa vauhtia ja uskomme valtiontalouden tarkastusvirastoa, joka sanoo Orpon hallituksen säästäneen julmilla leikkauksillaan vain 3,5 miljardin euron edestä, mistä me oikein aiomme repiä nykyiseen verrattuna kolminkertaisen summan? Perusturvasta? Sosiaalihuollosta? Työttömiltä? Yrityksiltä? Vai suurituloisia verottamalla, joita on Suomessa vähän suhteessa vaikkapa Ruotsiin?
Olisiko ratkaisu listaamattomien yritysten osinkotulohelpotuksista luopuminen? Tämä taikakeino nousee vasemmistopoliitikoilla usein esiin kun pumpataan, mistä pitäisi leikata. Keino on kieltämättä järkevä ja jopa valtiovarainministeriön suosittelema. Mutta ei sekään mitään ratkaise. Valtiovarainministeriön yritysveroryhmän raportti vuodelta 2017 arvioi, että poistamalla tämä hyvätuloisia yrittäjiä suosiva outous, osingoista saatavat verot kasvaisivat noin 288 miljoonaa euroa. Pikkusäästö siis verrattuna kymppimiljardin kiristystarpeeseen.
On tietysti ymmärrettävää, että vaadimme toistuvasti ja kovaan ääneen yritysten verohelpotuksista luopumista, sillä se on kätevä heitto vasemmistolle, kun meitä niin harva yrittäjä äänestää.
Mistä sitä rahaa sitten saataisiin Suomen kassaan? Jostain kummasta syystä tulopuolesta puhuminen on jopa meille demareille usein tabu. Hoemme kokoomuksen lailla varsinkin keskiluokan verotuksen helpottamista, vaikka suomalaisten veronmaksuhalukkuus on maailman huippuluokkaa. Entäpä eläkeläiset? Kuka johtava demari uskaltaisi sanoa, että eläkemenot ovat kasvattaneet valtion sosiaaliturvataakkaa ylivoimaisesti eniten viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, ja ovat jo nyt lähes puolet koko kakusta. THL:n alla näkyvä tilasto kertoo, että esimerkiksi hallintoon, lapsiin ja perheisiin tai työttömyyteen kohdistuvat säästöt ovat vaikutukseltaan mitättömiä suhteessa holtittomasti kasvaviin eläkemenoihin.
Mutta onhan se vaikeaa käskeä eläkeläisiä talkoisiin, kun SDP:n äänestäjistä on perinteisesti lähes puolet ollut eläkkeellä.
THL – Sosiaaliturvan menot ja rahoitus 2024: Sosiaaliturvan menot pääryhmittäin vuosina 1980–2024 vuoden 2024 hinnoin, miljardia euroa
Toivoisin kovasti, että meiltä demareilta löytyisi nyt rohkeutta ja luottoa suomalaisten talkoohenkeen. Lähes jokainen kansalainen kun tajuaa, että tilanne valtiontaloudessa on tosi paha ja puolustukseen on kaadettava miljardeja, eikä tykkejä ja pommeja voi rahoittaa sosiaaliturvaa leikkaamalla.
Sanotaan suoraan, että kaikkien panosta tarvitaan. Eläkkeitä – varsinkin niitä suurimpia – tulee kohtuullistaa, myös keskiluokan verotusta voi hiukkasen tiukentaa, jos vaihtoehtona on heikkojen ja hiljaisten nykyistä ankarampi kurittaminen. Myös työnteon esteitä on poistettava.
Jos tuleva pääministeripuolue ei uskalla kertoa, että äänestäjäkunnan enemmistön on myös kannettava kortensa kekoon, kun yhteinen tilanne on paha, se tarkoittaa, että pelko äänestäjien itsekkyydestä johtaa yhteiskunnalliseen julmuuteen. Ei siinä ole sydäntä. Eikä luottoa suomalaisten solidaarisuuteen.
