Säätäjät, unohdettu kansanosa

Suomessa työikäisellä ihmisellä on kaksi eri asetusta: hän on joko kokopäivätöissä tai kokopäivätyötön. Järjestelmä on rakennettu niin, että ihminen joko istuu käsiensä päällä tai raataa kahdeksasta neljään.

Kokopäivätyöläisten puolesta on neuvoteltu jo 1800-luvulta lähtien työmarkkinoilla, on hoidettu kohtuulliset työajat ja riittävä palkka, lomarahat, oikeus sairastaa ja muutenkin pidetty oikeuksista huolta. Mikä on tietysti hyvä.

Työttömän taas oletetaan olevan kokopäivätyötön. Siis täyttävän lomakkeita ja hakevan töitä.

Jos työtön tekee pätkätöitä, tulee hänestä kummajainen

Jos työtön tekee pätkätöitä, tulee hänestä kummajainen. Kummajaisia pitää tietysti rangaista, koska he ovat erilaisia kuin muut. Harrastustoiminnan takia saatetaan työtön määritellä yrittäjäksi ja jos näin käy, viedään työttömältä kaikki rahat. Tukia ei tipu, jos on vaikkapa harrastanut musiikkia ja laittanut sitä nettiin myyntiin tai tehnyt kotisivut, joilla esittelee omaa osaamista. Kirjoitin tästä systeemin julmasta virheestä pitkän artikkelin ja se herätti hämmästystä, raivoa ja surua.

Aiemmin työtön saattoi tienata 300 euroa kuussa menettämättä tukia, mikä koettiin tapana pitää jalkaa työmarkkinoiden oven välissä, estävän syrjäytymistä ja helpottavan elämää. Ei enää, kiitos hallituksen. Kun hallitus poisti 300 euron suojaosan työttömiltä kesällä 2023, työministeri Arto Satonen kommentoi, että ”Työttömyysturvan suojaosan poisto kannustaa siirtymään osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön”.

”Työttömyysturvan suojaosan poisto kannustaa siirtymään osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön”, Arto Satonen (kok)
Kuva: Lauri Heikkinen, Valtioneuvoston kanslia

Suomessa työläinen on kuningas. Kun käy töissä kahdeksasta neljään, on tukena valtio, liitto, lainsäädäntö ja pressa. Naapuri nyökkää, sukulaiset hyväksyvät. Mutta auta armias, jos olet säätäjä. Jos hankit tulosi monesta lähteestä, olet yksinyrittäjä tai freelanceri, sinua katsotaan säälien vinoon. Ei ole päässyt oikeisiin töihin, raukka.

Suomessa työläinen on kuningas. Kun käy töissä kahdeksasta neljään, on tukena valtio, liitto, lainsäädäntö ja pressa.

Usein unohtuu, että säätäjiä on aikamoinen joukko. Suomessa on yksinyrittäjiä yli 200 000 ja lisäksi on suuri joukko freelancereita, kevytyrittäjiä ja muita, jotka eivät sujahda perinteisiin työelämän lokeroihin. Yhä useampi myös saa tuloja monista lähteistä, jopa kokopäivätyöläisillä on sivutuloja, herra mun vereni tätä holtittomuuden aikaa.

Mitä jos huomaisimme säätäjät? Jos ajattelisimme, että säätäjät ovat sankareita, jotka sietävät epävarmuutta, taistelevat päivästä toiseen ja pysyvät aktiivisina? Jos muokkaisimme järjestelmää niin, että satojen tuhansien ihmisten porukka otettaisiin huomioon?

Mutta on siinä riskinsä: Säätäjät ovat vapaita. Jos ymmärrettäisiin liikaa näitä misfitejä, saattaisi monelle raatajalle tulla väärä ajatus mieleen: Mitä jos itsekin karkaisin kuutiosta…

Ai niin! Mainos: Olen kehittämässä keynote-konseptia työnimellä "Säätäjän selviytymisopas”. Käy tsekkaamassa ja tilaa minut puhumaan!